Sefir, eli tunnetummin Seppo on suuri ja lempeä jättiläinen, jonka paksun karvapeitteen alla sykkii kultainen sydän. Jykevästä, ja ehkä jopa hiukan pelottavasta ulkokuorestaan huolimatta Seppo on järjettömän kiltti ja lempeä otus, vaikkakin uusia ihmisiä kohtaan hiukan ujo. Ruuna on varsinainen eläkelläissielu, ja sen lempipuuhaa ovat rento humputtelu maastossa ilman satulaa, vaikkakin myös kenttätyöt hoituvat mukinoimatta.

Seppo on helppo hoidettava, ja sen herttaisen luonteen ansiosta lähes kaikki hoitotoimenpiteet eläinlääkäriä lukuunottamatta sujuvat varsin sutjakkaasti. Erityisesti tutumman kaverin kanssa Seppo on karsinassa hyvinkin seurallinen, ja se rakastaa haleja sekä pitkiä harjailuhetkiä. Vaikka ruuna on kaikille aina erityisen kiltti, on se enemmän yhden ihmisen hevonen, ja uusia ihmisiä tuttavuuksia hiukan väistää. Seppoon tutustuu kuitenkin nopeasti, jolloin siitä saa kaivettua esiin varsin nallekarhumaisen ja hyväntahtoisen persoonan.

Ratsastettaessa Sepolla on hiukan tapana testata, onko töitä pakko tehdä. Se liiraa voltit mieluusti lapa edellä pääty-ympyrän kokoisiksi, ja tekee siirtymiset muutamien askelten viiveellä. Vaikka etenkin alkuun ratsastajan syvät vatsalihakset saattavat joutua koetukselle, napakalla ratsastuksella Seppo vertyy pehmeäksi ja oikein mukavaksi ratsastettavaksi. Ruunalla on suuret, mutta pehmeät liikkeet, joissa on mukava istua, kunhan eteenpäinpyrkimystä löytyy tarpeeksi. Seppo pitää hyppäämisestä, mutta on jaloistaan hiukan kömpelö, jolloin puomeja helposti putoaa. Maastossa ruuna on kuitenkin aivan omiaan: reissut mennään rauhallisesti maisemia katsellen, eikä tämän ratsun kanssa tarvitse pelätä turhia. Sepolta kuitenkin irtoaa myös reippaat laukkapätkät, joilla se saattaa innostua vähän pomppimaankin. Kovin korkealle ruuna ei jaksa takapäätään nostaa, mutta tarjoaa taatusti viihdettä myös hurjapäisemmälle ratsastajalle.